Viime postauksessa lupasin postata pinkimpiä kynsiä, mutta valitettavasti kamerani on "jossain" ja kuva kamerassa. Niipä pääsemme siihen, että jotain muuta voisi postata. Vaikka kyseessä on noin pääosin kynsiblogi, olen miettinyt, ettei liene pahasta muiden postausten tekeminen - varsinkin kun tällä blogilla ei ole lukijoita, kun en ole sitä mihinkään linkittänyt, heh.
Tämän postauksen aiheena on HIUKSET ja tästä tulee kaksiosainen postais, koska asiaa on näköjään paljon. Miksi juuri hiukset? Koska sellaiset sattuvat päässäni kasvamaan ja ovatpa vieläpä melkoisen hankalasti käsiteltävät. Minulla on siis paksut ja luonnonkiharat hiukset, kuiva ja välillä kuivuudesta hilseileväkin päänahka, kuivat hiukset ja yksittäiset hiukset ovat paksuja ja karheita. Käsiteltävyys on siis melko heikkoa lähtökohtaisesti. Suurin osa "hoitavista" tuotteista ei tee mitään hiuksiini, ei ole tarpeeksi sitä hoitavuutta. Sileitä ja kiiltäviä näistä hiuksista ei saa ikinä, tai niin ainakin luulin.
Lyhyesti hiushistoriaani, josta koostuukin postauksen ensimmäinen osa.
Minulla oli pienenä jo pidempi tukka, paksu, vaalea ja korkkiruuvikiharainen. Äitini mukaan muistutin hiuksiltani Shiley Templeä, mikä ei liene paha asia. Ala-asteella kiinnostus ulkonäköä kohtaan oli heikohkoa, mutta olin toisaalta jo niin suuri, että olisin voinut harjata hiukseni itse. Tämän seurauksena hiuksia ei harjattu kovin usein, mikä johtikin noin aikuisen nyrkin kokoiseen rastaan (lue: takkuun) niskassa ja kolmen tunnin keikkaa kampaajalla. Tämän jälkeen tukka leikattiin polkkamittaan, missä se muutaman vuoden pysyikin kunnes aloin taas kasvattaa tukkaa pidemmäksi. Tässä vaiheessa olin jo kiinnostunut ulkonäöstäni sen verran, että tukka tuli harjattua päivittäin eikä takkuuntuminen ollut ongelma.
Ensimmäistä kertaa värjäsin hiukseni kevytvärillä ennen rippileiriä (vai olikohan ripillepääsyn jälkeen) ja tämän jälkeen värjäsin tumman ruskeaksi kestovärillä. Tästä alkoi muutaman vuoden mustaksivärjäys-kierre, jonka jälkeen teetin lukioaikoina värinpoiston kampaajalla. Tämän jälkeen kuontalo oli paitsi hirveän huonossa kunnossa, myös melko kummallisen värinen ja usein värjäilin sitä punasävyisillä väreillä.
Lakkiaisiksi värjäytin hiukseni tumman ruskeiksi, joissa oli vaaleita "leopardiraitoja". Tällöin tukan pituus oli noin alaselkään/peppuun ja kunto hieman parempi kuin aiemmin. Opiskelujen ensimmäisenä tai toisena vuotena menetin hermoni pitkiin hiuksiin ja lyhensin niitä noin 15 cm, mikä ei varsinaisesti tehnyt hiuksista lyhyitä mutta helpommin käsiteltävät ja mikä parasta, tukka ei enää jäänyt selkänojan ja selän väliin koulussa enkä enää päätynyt vetämään itseäni tukasta!
Kolmantena opiskeluvuotena sain päähäni kasvattaa värjäykset pois ja puolentoista vuoden urakka alkoi. Tältä ajalta on hassuja kuvia, kun otsahiukset ovat vaaleta ja muu kuontalo melko tumma. Uusi, värjäämätön tukka oli paljon parempikuntoista kuin värjätty, mikä oli varsin mukavaa. Puolisentoista vuotta aloittamisen jälkeen marssin kampaajalle, joka leikkasi värjätyt osuudet pois ja päähän jäi varsin lyhyet hiukset, joita ei saanut kiinni. Tätä mallia pidinkin muutaman vuoden, välillä laitettiin erilaisia raitoja (mm. sinisiä ja oransseja samaan aikaan sekä yksi iso punainen raita, josta ystäväni totesi, että näyttää kuin joku olisi lyönyt minua päähän ja verta valuisi). Vaalea pohjaväri säilyi luonnollisena.
Jossain vaiheessa kampaajani muutti eikä enää palvellut kotipaikkakunnallani, joten päädyin jättämään kampaajareissut väliin. Kasvatin taas pitkää tukkaa. 2007 eräiden naamiaisten seurauksena päädyin blondaamaan tukkani vetyperoksidiblondiksi ja tämän jälkeen hiuksiin saapui uusi punainen kausi, jota jatkui eri sävyissä vuoden 2011 loppuun asti. Pituus säilyi olkapäistä lapaluihin ja välillä oli päässä vaaleaa enemmän kuin punaista. Tavoitteena oikeastaan olisi ollut luonnollinen porkkananpunainen, mutta sellaista väriä ei kaupassa myyty, joten se jäi väliin.
Ennen joulua 2011 värjäsin hiukseni viimeistä kertaa noin kokonaan. Väri oli melko vaalea ja tällä hetkellä tuota on jäljellä. Latvoissa enemmän mansikanpunaista, lähempänä tyveä vaaleampaa ja aivan tyvessä omaa, harmaampaa vaalean sävyä. Muutama kuukausi sitten ystäväni (parturi-kampaaja) laittoi hiuksiini vaaleita raitoja juurikasvun "häivyttämiseksi" ja sen jälkeen ei väriä ole päähän laitettu.
Tämä on siis tilanne hiusteni värjäyksen suhteen nyt. Tällä hetkellä hiukset ulottuvat lapaluihin tai ehkä niiden allekin ja ovat tosiaan vaaleat. Parin vuoden päästä voidaan ehkä miettiä oman värin saamista koko päähän, mutta tällä hetkellä mennään tällä.
Seuraavassa postauksessa kirjoitan siitä, mitä tälle paljon kokeneelle kuontalolle teen ja mitkä asiat olen todennut toimiviksi paksuille, kärsineillekin ja kuiville hiuksille! En ole alan ammattilainen, mutta olen kerännyt itselleni vinkkejä kampaajilta ja stylisteiltä ja näist yhdistänyt mielestäni minulle parhaiten sopivan yhdistelmän!
No comments:
Post a Comment